Nousen tikkaita viiden metrin korkeuteen.
Toisessa kädessäni on leka. Kohta seison räystäslinjalla ja koetan koputella
yli kolmenkymmenen sentin paksuista jääpatjaa palasiksi. Lyön liian lujaa, leka
osuu kattoon. Pelästyn. Tuliko reikä?
Siirryn tikapuilta katolle. Seison lappeen
ja potkurännin taitteessa. Vatsassa tuntuu ikävältä ja jalat huteralta. Tajuan
olevani tilanteessa, jossa kenenkään ei pitäisi olla. Koetan henkeni kaupalla
korjata tilannetta, jota ei pitäisi olla.
Heitän lekan maahan. Siirryn takaisin
tikapuille ja laskeudun maahan. En pudonnut, en loukkaantunut – tällä kertaa.
Jään miettimään miten saisin katon vuodon loppumaan.
Varma merkki eristyksen puutteellisuudesta
on sinänsä kauniit jääpuikot räystäällä. Merkittävää lämpövuotoa voi olla,
vaikka sulamista ei puikoiksi tai jääpatjaksi asti tapahtuisikaan.
Lämpövuoto on ainakin kahdella tapaa huono
asia. Jääpato katolla altistaa vesivuodoille ja sen myötä puutteellinen eristys
luo riskin rakenteiden vaurioitumiselle. Toisekseen – lämpö maksaa.
Puutteellinen eristys käy suoraan kukkaroon. Karannut lämpö on turhaa kulunkia.
Suurin tappio kuitenkin syntyy, jos jääpuikkoja- ja patjoja poistaessa rikkoo itsensä. Kattoja ja eristeitä saa rahalla. Terveyttä ei rahallakaan.
Katso lisää kattoremontista
